Olen aina halunnut nähdä Hectorin konsertissa, mutta hämäläinen kun olen, niin onnistuin vetkuttelemaan näinkin pitkään ennen kuin sain aikomukseni realisoitua. Kiertueen nimikin oli kuin henkilökohtainen kutsu: Vielä ehtii. Joten, koska artistikin alkaa jo kuulua seniorisarjaan, päätin ottaa tilaisuudesta vaarin.
Tampere-talo oli täyteen pakattu. Konsettti alkoi odotetusti Hectorin ensilevytyksellä Palkkasoturi (Universal Soldier), mutta sitä ennen hän puhui pitkään Ukrainan tilanteesta ja millaisessa maailmassa me nykyään elämme. Puheen jälkeen alkanut Buffy Sainte-Marien pasifistinen julistuslaulu heräsi ikään kuin uudelleen henkiin, kuulostaen suorastaan ravisuttavan ajankohtaiselta.
Artistin ääni oli hyvässä vireessä ja soi upeasti koko salin täydeltä. 8-henkinen Power Band ei jättänyt toivomisen varaa. Solistin lisäksi lavalla oli toinen legenda kitarassa, Jarmo Nikku, ja koskettimissa Hectorin pitkäaikainen yhteistyökumppani Esa kotilainen. Mainittakoon vielä basson varressa ollut Pave Maijasen serkku Masa Maijanen. Lavalla oli myös pieni kaksimiehinen puhallinsektio, mikä toimii aina live-keikoilla.
Paikalla oli myös ilmeisesti Hectorin suurin fani, koska aina välillä kuului yleisöstä kovaääninen toivomus "Woyzeck!" ja "rakastan sinua Hector!" Jonkin aikaa tätä kuunneltuaan närkästynyt artisti kuittasi takaisin. "Olenko kuulevinani jotain tsekkoslovakialaissävytteistä äännähtelyä jostakin? On se kumma, olen tehnyt yli 700 laulua, mutta tämä kyseinen henkilö haluaa AINA tämän yhden biisin." Kommentti sai raikuvat aplodit, joihin yhdyin "jesh!" huutojen kera. Myös oma turhautumiseni purkautui. Hectorin kommentista päätellen on tämä kyseinen "häirikkö" mitä ilmeisemmin kierrellyt parilla muullakin artistin keikalla.
Mutta konsertin loppupuolella toivomus kuitenkin toteutettiin ja Heikki heitti Woyzeckin kehiin. Samalla penkkirivillä istunut huutelija nousi innoissaan joraamaan. Hänen päivänsä oli pelastettu.
Kun mestari saapui väliajan jälkeen kävelykepin kanssa lavalle oli se konkreettinen muistutus nuorekkaan taiteilijan iästä. Oli vaikea uskoa, että lavalla esiintyi jo arvokkaaseen 75 vuoden ikään ehtinyt konkari. Epäilemättä vuodet jo alkavat isokokoista miestä painaa jaloissa. Mutta eipä tässä itsekään enää mitään teinipoikia olla.
Hector muisti myös edesmenneitä muusikkotovereitaan. Ainakin Pave Maijanen, Junnu Vainio ja Vesku Loiri mainittiin. Jälkimmäisestä tarinoitiin enemmänkin, koska Hector oli tehnyt Loirille biisin, jota hän ei koskaan ehtinyt levyttää, joten Hector levytti sen itse. Kappale Hiekkaa rintataskussa soitettiin nyt ensimmäistä kertaa livenä.
Jos jostain pitäisi nurista, niin albumeilta Herra Mirandos ja Hectorock I kuultiin todella vähän biisejä. Itselle kun ne edustavat juuri sitä läheisintä Hectoria. Ensin mainitun nimibiisi sentään esitettiin ja silloin viimeistään ymmärsin olevani Hectorin konsertissa. Se olikin itselleni konsertin kohokohta.
Toisaalta, siellä soitettiin sellaisia harvinaisuuksia kuten ensimmäiseltä sooloalbumita, Nostalgia, kappale Neitoperho. Myös Vanhan kirkon puisto (MacArthur Park) ja Leonard Cohenin Hallelujah, eivät ole jokapäiväistä herkkua. Jälkimmäinen soi hienosti Tampere-talon akustoidussa ympäristössä.
Viimeisenä tietenkin esitettin SE biisi, jonka nimeä ei suomalaisille tarvitse erikseen mainita.
Hector selvästi nautti esiintymisestä ja ilmaisikin sen yleisölle, sanomalla, että ei hän enää muistanutkaan kuinka kivaa tämä on. Tampereen konsertti oli pitkän keikkatauon jälkeen ensimmäinen. Konsertin piti olla jo viime vuoden puolella joulukuussa, mutta se peruuntui korona-sairastelujen vuoksi.
Lopuksi Hector vihjasi, että tällä kerralla ei ole kyse jäähyväiskiertueesta, ja hän lupasi vielä palata Tampereelle. No, eipä siinä, saatan olla taas paikalla. Sen verran hyvät säväykset tämä oma eka Hectorin keikka teki.
Lue myös:
Hectorin konsertti Tampere-talossa oli merkityksen juhlaa (Soundi-lehti)
Hector & His Power Band @ Tampere-talo 11.03.2023 (Keikkagurun blogi)
