Olen tässä viime viikkoina kuunnellut paljon vinyyleiltä Kirkan hevikauden
jälkeistä iskelmätuotantoa (vuosilta 1989–1991). Ja välillä on tullut mieleen, että kuinka monta
variaatiota voidaan tehdä Syksyn sävel -voittajabiisistä ja megalomaanisesta hitistä Surun pyyhin silmistäni?
Vitsi vitsinä, mutta
jälki näissä Kassu Halonen/Kisu Jernström tuotannoissa, etenkin suomalaisittain, on helvetin
laadukasta ja saundaa upealta. Myös solisi oli näillä leveyspiireillä
poikkeuksellisen taitava, taipuen tarvittaessa vaikka mihin.
Kaikki tämä taito ja kokemus yhdistettynä, ei voida mennä täysin metsään – ainakaan Suomen kansan mielestä. Levyt myivät kultaa ja platinaa. Uuden menestyksen myötä artisti sai myös vihdoin kuitattua massiiviset vuosien varrella kertyneet verovelkansa.
Albumilta, Anna
Käsi, lempparikseni on muodostunut kappale, Yön lapsi. Itse marraskuun lopussa syntyneenä,
samaistun tekstiin. Aurinko ei ole koskaan ollut mulle se juttu. Olen yön lapsi, enkä siitä
muuksi muutu. Hieno biisi, tulkinta ja tuotannollinen toteutus.
Tags
Biisibongauksia