Siirry pääsisältöön

Hector – Kadonneet lapset

Hectoria parhaimmillaan, samannimiseltä albumilta, vuodelta 1978. Sanoitus kertoo 1970-luvun rakennemuutoksesta: uusevakosta, massiivisesta maaltamuutosta kaupunkeihin – yksilötasolta tarkasteltuna. Huikea käännös Claudio Baglionin alkuperäiskappaleesta Io Me Ne Andrei.

Hector on kuitenkin mitä ilmeisemmin bongannut kappaleen Mick Ronsonin levytyksenä. Ronson julkaisi kappaleen englanninkielisen käännöksen, Empty Bed, toisella sooloalbumillaan, Play Don't Worry. Hänet tunnetaan David Bowien yhteistyökumppanina 1970-luvun alusta. Ja kun tiedossa on Hectorin Bowie-diggailun taso, niin jäljet johtavat sylttytehtaalle. Mutta siinä missä Ronsonin  ja Baglionin versiot ovat ihan tavallisia rakkauslauluja, on Hector keikauttanut näkökulman täysin uusiksi.

Kadonneet lapset on tyhjentävä esimerkki siitä, kuinka italoiskelmä muokataan suomalaiseen maaperään, siihen täydellisesti istuvaksi. Suora yhtymäkohta Kari Tapion tunnetuksi tekemään, Raul Reimanin käännökseen, vuonna 1983 levytettyyn Olen suomalainen (alkuperäinen on Toto Cutugnon levyttämä L'italiano), mutta kuitenkin riisuttuna kaikesta sen iskelmällisyydestä ja alleviivaavuudesta. Sanoituksen tarkoitus ei ole kansallistunnon nostaminen, vaan sen syvä ymmärtäminen. Totaalineroutta. 

Tunniste:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Irwin Goodman – Jarintori, 1.10.1987

Härmälän sanomien mainos, syyskuussa 1987. Koska artistin syntymästä tuli kuluneeksi 80-vuotta, niin turisenpa sen kunniaksi teille pari tarinaa Antti Hammarbergistä , siis siitä kansakunnan rakastetusta rentusta, joka myös taiteilijanimellä Irwin Goodman paremmin tunnettiin. Ensimmäinen muistoni herrasta on Tampereen messuilta joskus 1970-luvun alkupuolelta. Olin siellä vanhempieni kanssa, noin 5-vuotiaana natiaisena. Muistan vain hämärästi muita päätä pidemmän miehen, jonka ruskea leveälierinen nahkahattu vilahteli Hakametsän pihassa häntä piirittäneen ihmisjoukon keskellä, kun artisti raivasi tietään Suomen ensimmäiseen jäähallin esiintymään. Sisällä hallissa vanhempani veivät minut johonkin lapsille tarkoitettuun koppiin leikkimään, siksi aikaa, kun Irwin heitti settiä lauteilla. Sieltäkö mahdoin saada ensikipinän Irwinin musiikkiin? Koska lapsena ensimmäiset kailottamani laulut
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Hector – Tampere-talo 11.3.2023

Olen aina halunnut nähdä Hectorin konsertissa, mutta hämäläinen kun olen, niin onnistuin vetkuttelemaan näinkin pitkään ennen kuin sain aikomukseni realisoitua. Kiertueen nimikin oli kuin henkilökohtainen kutsu: Vielä ehtii . Joten, koska artistikin alkaa jo kuulua seniorisarjaan, päätin ottaa tilaisuudesta vaarin. Tampere-talo oli täyteen pakattu. Konsettti alkoi odotetusti Hectorin ensilevytyksellä  Palkkasoturi ( Universal Soldier ), mutta sitä ennen hän puhui pitkään Ukrainan tilanteesta ja millaisessa maailmassa me nykyään elämme. Puheen jälkeen alkanut Buffy Sainte-Marien pasifistinen julistuslaulu heräsi ikään kuin uudelleen henkiin, kuulostaen suorastaan ravisuttavan ajankohtaiselta. Artistin ääni oli hyvässä vireessä ja soi upeasti koko salin täydeltä. 8-henkinen Power Band  ei jättänyt toivomisen varaa. Solistin lisäksi lavalla oli toinen legenda kitarassa, Jarmo Nikku , ja koskettimissa Hectorin pitkäaikainen yhteistyökumppani E
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Bruce Springsteen & E Street Band – Helsingin olympiastadion, 11.7.2008

Bruce Springsteen ja E Street Band koettuna konsertissa saattaa lähennellä jopa uskonnollista kokemusta. Niin kävi minulle, täysin yllättäen ja pyytämättä, heinäkuisessa illassa, olympiastadionilla, vuonna 2008. Springsteen-diggailuni alkoi joskus 1980-luvun puolenvälin tietämillä. Syynä siihen, varmaan niin kuin vähän yhdellä sun toisella aikalaisella, oli Pomon lopulliseen kansainväliseen läpimurtoon luotsannut ja supertähden asemaan pönkittänyt albumi Born In The USA .  Vähän vanhempi serkkuni oli fanittanut Brucea jo vuosia, joten sainkin häneltä mentoroinnin lisäksi, näppärästi lainaan nipun Pomon siihenastisen uran merkittävimmät vinyylit. Pian hankin ne myös omaan omistukseen. Tie tämän amerikkalaisen musiikintekijän ja tarinankertojan maailmaan oli avattu, eikä siltä ole ollut paluuta.  Vuosikausia Springsteen kiersi suomalaiset konserttilavat kaukaa. Lähin minne hän pääsi oli Ruotsi, jossa hän vierailikin useasti. Näytti jo vahvasti
Lähetä kommentti
Lue lisää »