Siirry pääsisältöön

Irwin Goodman – Tötterö täynnä ja pönttö pöhönä

Linkittämässäni laulussa on yksi erityisen vapauttava rivi: "Kun päästänsä hieman on pehminnyt voi herjoja heitellä, eikä tarvitse turhaan tyhmyyttään toisilta peitellä." Eli kunnia armoitetulle riimien rustaajalle Vexi Salmelle (21.9.1942–8.9.2020), jolle voi myös huoletta saman tien langettaa arvonimen kaikkien aikojen värkkäämisestä, mitä tulee biisin nimeen. Siinä skandinaavisten erikoismerkkien käyttö on toteutettu herkullisemmalla räiskeellä ja tirskeellä, mitä koskaan jälkeen Agricolan. Korskeudelle nakataan paskat, kuten niin monessa muussakin kaksikon hengentuotteessa. Kaverukset olivat kotoisin kansan syvistä riveistä ja vierastivat turhaa hienostelua.

Vexi Salmi, Irwinin haudalla, Mäntyrinteen hautausmaalla, Hämeenkyrössä. Kuva elokuvasta Rentun ruusu (2001).
Irwin Goodman ja Vexi olivat ainutlaatuinen symbioosi tässä maassa. Toinen kirjoitti sanat toisen elämästä, ja toinen tulkitsi ne elämänmakuisesti. Noin 350 kappaletta levyttänyt Irwin oli Vexin merkittävin yhteistyökumppani, ja kuten Vexi itse joskus sanoi, "ilman toista ei olisi ollut toista".

Valtavan kokoinen lohkare irtosi suomalaisesta perusgraniitista, kun meikäläisten laulunkirjoittajien viimeinen mohikaani siirtyi Reino Helismaan, Junnu Vainion, Saukin, Juicen ja monen muun hienon tekstittäjän seuraksi, ajasta ikuisuuteen, syyskuussa 2020. Vexi Salmen teksteistä löytyy tämän kansan kollektiivinen tajunta.

"En minä ainakaan tiedä, mitä tää elämä on. Täällä vaan juostaan jonkun perässä, jota kukaan ei oikein pysty sanomaan, mitä se on. Ja loppujen lopuksi käteen ei jää yhtään mitään. Tyhjää. Sen vois sanoo Väiskin vanhalla lauseella, että 'Tukka putkella kuolemaa pakoon.' Tai Eino Leino ilmaisi saman asian: 'Toivoton taistelu taivaan valtoja vastaan.' Ja mä luulen, että Irwin oli ihan samaa mieltä." – Vexi Salmi, elokuvassa Rentun ruusu (2001)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Irwin Goodman – Jarintori, 1.10.1987

Härmälän sanomien mainos, syyskuussa 1987. Koska artistin syntymästä tuli kuluneeksi 80-vuotta, niin turisenpa sen kunniaksi teille pari tarinaa Antti Hammarbergistä , siis siitä kansakunnan rakastetusta rentusta, joka myös taiteilijanimellä Irwin Goodman paremmin tunnettiin. Ensimmäinen muistoni herrasta on Tampereen messuilta joskus 1970-luvun alkupuolelta. Olin siellä vanhempieni kanssa, noin 5-vuotiaana natiaisena. Muistan vain hämärästi muita päätä pidemmän miehen, jonka ruskea leveälierinen nahkahattu vilahteli Hakametsän pihassa häntä piirittäneen ihmisjoukon keskellä, kun artisti raivasi tietään Suomen ensimmäiseen jäähallin esiintymään. Sisällä hallissa vanhempani veivät minut johonkin lapsille tarkoitettuun koppiin leikkimään, siksi aikaa, kun Irwin heitti settiä lauteilla. Sieltäkö mahdoin saada ensikipinän Irwinin musiikkiin? Koska lapsena ensimmäiset kailottamani laulut

Hector – Tampere-talo 11.3.2023

Olen aina halunnut nähdä Hectorin konsertissa, mutta hämäläinen kun olen, niin onnistuin vetkuttelemaan näinkin pitkään ennen kuin sain aikomukseni realisoitua. Kiertueen nimikin oli kuin henkilökohtainen kutsu: Vielä ehtii . Joten, koska artistikin alkaa jo kuulua seniorisarjaan, päätin ottaa tilaisuudesta vaarin. Tampere-talo oli täyteen pakattu. Konsettti alkoi odotetusti Hectorin ensilevytyksellä  Palkkasoturi ( Universal Soldier ), mutta sitä ennen hän puhui pitkään Ukrainan tilanteesta ja millaisessa maailmassa me nykyään elämme. Puheen jälkeen alkanut Buffy Sainte-Marien pasifistinen julistuslaulu heräsi ikään kuin uudelleen henkiin, kuulostaen suorastaan ravisuttavan ajankohtaiselta. Artistin ääni oli hyvässä vireessä ja soi upeasti koko salin täydeltä. 8-henkinen Power Band  ei jättänyt toivomisen varaa. Solistin lisäksi lavalla oli toinen legenda kitarassa, Jarmo Nikku , ja koskettimissa Hectorin pitkäaikainen yhteistyökumppani E

Bruce Springsteen & E Street Band – Helsingin olympiastadion, 11.7.2008

Bruce Springsteen ja E Street Band koettuna konsertissa saattaa lähennellä jopa uskonnollista kokemusta. Niin kävi minulle, täysin yllättäen ja pyytämättä, heinäkuisessa illassa, olympiastadionilla, vuonna 2008. Springsteen-diggailuni alkoi joskus 1980-luvun puolenvälin tietämillä. Syynä siihen, varmaan niin kuin vähän yhdellä sun toisella aikalaisella, oli Pomon lopulliseen kansainväliseen läpimurtoon luotsannut ja supertähden asemaan pönkittänyt albumi Born In The USA .  Vähän vanhempi serkkuni oli fanittanut Brucea jo vuosia, joten sainkin häneltä mentoroinnin lisäksi, näppärästi lainaan nipun Pomon siihenastisen uran merkittävimmät vinyylit. Pian hankin ne myös omaan omistukseen. Tie tämän amerikkalaisen musiikintekijän ja tarinankertojan maailmaan oli avattu, eikä siltä ole ollut paluuta.  Vuosikausia Springsteen kiersi suomalaiset konserttilavat kaukaa. Lähin minne hän pääsi oli Ruotsi, jossa hän vierailikin useasti. Näytti jo vahvasti