Linkittämässäni laulussa on yksi erityisen vapauttava rivi: "Kun päästänsä hieman on pehminnyt voi herjoja heitellä, eikä tarvitse turhaan tyhmyyttään toisilta peitellä." Eli kunnia armoitetulle riimien rustaajalle Vexi Salmelle (21.9.1942–8.9.2020), jolle voi myös huoletta saman tien langettaa arvonimen kaikkien aikojen värkkäämisestä, mitä tulee biisin nimeen. Siinä skandinaavisten erikoismerkkien käyttö on toteutettu herkullisemmalla räiskeellä ja tirskeellä, mitä koskaan jälkeen Agricolan. Korskeudelle nakataan paskat, kuten niin monessa muussakin kaksikon hengentuotteessa. Kaverukset olivat kotoisin kansan syvistä riveistä ja vierastivat turhaa hienostelua.
|
| Vexi Salmi, Irwinin haudalla, Mäntyrinteen hautausmaalla, Hämeenkyrössä. Kuva elokuvasta Rentun ruusu (2001). |
Valtavan kokoinen lohkare irtosi suomalaisesta perusgraniitista, kun meikäläisten laulunkirjoittajien viimeinen mohikaani siirtyi Reino Helismaan, Junnu Vainion, Saukin, Juicen ja monen muun hienon tekstittäjän seuraksi, ajasta ikuisuuteen, syyskuussa 2020. Vexi Salmen teksteistä löytyy tämän kansan kollektiivinen tajunta.
"En minä ainakaan tiedä, mitä tää elämä on. Täällä vaan juostaan jonkun perässä, jota kukaan ei oikein pysty sanomaan, mitä se on. Ja loppujen lopuksi käteen ei jää yhtään mitään. Tyhjää. Sen vois sanoo Väiskin vanhalla lauseella, että 'Tukka putkella kuolemaa pakoon.' Tai Eino Leino ilmaisi saman asian: 'Toivoton taistelu taivaan valtoja vastaan.' Ja mä luulen, että Irwin oli ihan samaa mieltä." – Vexi Salmi, elokuvassa Rentun ruusu (2001)