Tina Turner – Park HaYarkon, Tel Aviv, Israel, 21.7.1987

Tina Turner (26.11.1939–24.5.2023) on harvinaislaatuinen ihminen, jota ei voi olla ylistämättä. Minulle hän on toiminut esimerkkinä periksiantamattomuudellaan. Hän, joka nousi poljetusta, hakatusta, merkityksettömästä – lähes ei mistään – upeaksi itseään kunnioitavaksi aikuiseksi naiseksi ja globaaliksi supertähdeksi. Etenkin tuohon maailmanaikaan, jolloin afroamerikkalainen keski-ikäinen nainen oli kävelevä kieltomerkki kaikenlaiseen tekemisen vapauteen.

Tel Avivin konsertin pääsylippu edestä ja takaa.

Eikä kyseessä ollut edes se kuuluisa nykypäivän suorittaminen ja urahakuisuus, vaan aito usko omaan tekemiseen, lahjakkuuteen, intohimoon ja kutsumukseen. Mitään muuta hänellä ei ollut enää jäljellä.

Hän luopui orjanimestään, uskonnostaan ja isänmaastaan. Hän muutti Yhdysvalloista Sveitsiin, luoden sinne uuden kotimaansa, saaden rauhan buddhismista. Ennen kaikkea hän löysi viimein sen aidon rakkauden, jota paitsi hän oli jäänyt koko elämänsä. 

Tinan elämä on uskomaton selviytymistarina. Kertomukset hirviömäisen aviomiehen Ike Turnerin väkivaltaisesta maailmasta, saa ihmettelemään, että miten ylipäätään kukaan voi selvitä sellaisesta? Eikä luovuttaminen ollut kaukana, itsemurhayrityksiä oli. Kaiken huipuksi, kun Tina lopulta päätti jättää Iken, hän karkasi kodistaan aviomiehen nukkuessa, ryntäsi paniikissa moottoritien yli, ja jäi lähes rekan alle. 

Onneksemme hän selvisi kaikista näistä koettelemuksista. Läpimurto legenda-osastolle otti kuitenkin vielä muutaman vuoden. Tinan piti lähteä Englantiin levyttämään, koska kotimaan ilmapiiri ei ollut suotuisa nelikymppiselle kehäraakille. Briteissä syntyi albumi Private Dancer.  

Lue myös: Tina Turner: Private Dancer – uudistumisen ihme (levyhyllyt.musiikkikirjastot.fi)

Loppu on historiaa. Albumi myi yli kymmenen miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Tinan unelma toteutui: stadionit alkoivat täyttyä. Rion Maracanalla yleisöä oli 186 tuhatta henkeä.

Sen jälkeen tuli kiertueita, omaelämäkerta, musikaali ja elokuva. Hän lopetti uransa tyylikkäästi jäähyväiskiertueeseen, vuonna 2009. Tragediat eivät kuitenkaan jättäneet Tinaa rauhaan: hänen poikansa, Craig Turner, teki itsemurhan heinäkuussa 2018, 59-vuotiaana. Myös hän itse kärsi kivuliaista sairauksista loppuvuosinaan. Siitäkin huolimatta myönteinen asenne säilyi, se mikä oli ollut kantava voima läpi koko hänen pitkän uransa ja elämänsä.

Kuuntele myös Pekka Laineen Ihmemaa -ohjelman erikoisjakso Yle Areenasta: Tina Turner eli monta elämää (poistuu 27.5.2024)

Elvis Presley ja Tina esiintyivät 1970-luvulla samassa hotellissa, Las Vegasissa. Tina ja hänen miehensä Ike, kävivät välillä myös katsomassa Elviksen shown, ja toisinaan hän esitteli heidät yleisöstä. Tina on myöhemmin kertonut, että Elvis oli aina tavatessa hyvin kohtelias, ja taiteilijoiden kunnioitus oli molemminpuolista.

Jutun alapuolelle olen kuvina liittänyt konserttitunnelmia Tel Avivista, Israelista, 1987. Olin tuon kesän töissä kibbutzilla volunteerina. Yhtenä päivänä selailin Jerusalem Post -lehteä kibbutzin ruokalassa ja näin siinä mainoksen Tina Turnerin konsertista. Näytin lehteä muille pöydässä istuville, että tuonne muuten sitten mennään. Ja niin muuten sitten mentiin. Kävimme ostamassa liput Jerusalemista ja liftasimme Tel Aviviin.

Se oli itselleni ensimmäinen tuon suuruusluokan konsertti. Aikamme jonotettuamme, istuimme puistoalueen nurtsille, vielä melko väljästi kansoitetulle alueelle. Siinä sitten juttelimme, ja jonkun tovin päästä katsoin selkäni taakse, ja koko paikka oli aivan sumeana täynnä ihmistä.

Ryhmä rämä suuntaamassa kohti konserttipaikkaa, puistoaluetta, jonne lopulta pakkautui yli 30 tuhatta ihmistä. Allekirjoittanut on kameran toisella puolella.

Musiikki alkoi soida ja lavalta kuulutettiin: "Ladies and gentlemen, Tina Turner!" Show käynnistyi kappaleella What You Is What You See (videolla saman vuoden esitys Barcelonasta). Pommit paukkuivat, valot välkkyivät ja kansa hurrasi. Siinä oli pieni pellavapääpoika kaukaa pohjolasta hetken aikaa ihmeissään.

Konserttikuvien taso oli surkeaa siihen aikaan. Normipokkarilla ei paljon juhlittu. Mutta keikka ei jättänyt toivomisen varaa. Mieleen jäi ainakin stydit vedot biiseistä Proud Mary ja Addicted To Love (videolla, joka on kuvattu Lontoossa, on Tinalla samanlainen punainen nahkamekko, kuin Israelin esityksessäkin). Nykynuorisolle pitää selittää, että jälkimmäinen kappale oli silloisen popmusan yhden johtotähden, Robert Palmerin, tuore hitti. Ja ensin mainittu tietenkin CCR-originaali.

Konsertin settilista löytyy täältä.

Tina tarinoi itse kiertueen tunnelmista tupla-albuminsa Tina Live In Europe (1988) kirjasessa, ja Isrealin vierailusta hän mainitsi seuraavaa:

"Vaikka israel ei virallisesti ole osa Eurooppaa, sisällytimme sen kiertueelle, ja se oli ainoa 15 maasta, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Tel Avivin kosteus oli niin uskomatonta, että lava oli märkä kuin olisi satanut. Oli melkein mahdotonta tanssia kenkien kanssa tai ilman. Kokeilin omia kenkiäni, lainasin kenkiä, jopa paljain jaloin, mutta mikään ei toiminut ja liukastelin kaikkialle. Joten toisena iltana jouduimme poistamaan lavan verhoilun ja esiinnyimme pelkällä puulattialla. Olimme kaikki innokkaita näkemään historialliset maamerkit ja liikuimme enemmän turisteina Israelissa kuin missään muualla.

Tina (keskellä valkoisessa lippalakissa) ja muu ryhmä, vierailemassa Itkumuurilla, Jerusalemissa. Kuva Tina Live In Europe -tupla-albumin kirjasesta.

Olin baptisti lapsena ja vapaapäivinämme vierailimme kaikissa paikoissa, jotka olin oppinut tuntemaan Raamatusta, ja se oli todella kokemus. Päätin olla uimatta kuolleessa meressä, koska vesi oli niin suolaista, että se pisteli. Mutta bändi ja osa muusta porukasta menivät, ja sanoivat, että he eivät voineet uida mitenkään, koska vesi oli niin "paksua", että se vain piti heidät pystyssä. joten he kelluivat ja nauroivat. Jälkeenpäin meidän piti kaata kivennäisvettä kaikkien päälle päästäksemme eroon suolasta."

Internet on ihmeellinen paikka. Bongasin äskettäin YouTubesta (kts. alapuolelta) sinne ladatun äänitteen seuraavan päivän konsertista. Samalla opin faktan, että tuolloin Tel Avivissa oli tosiaankin kahtena eri iltana konsertit. Kesti siis yli 30 vuotta tajuta tuokin asia. Mutta elettiin aikoja, jolloin ei ollut nettiä, eikä sitä myötä tiedetty oikein mistään mitään. Valitettavasti kyseessä ei ole sama konsertti, jossa me olimme, mutta kelpasi hyvin tuokin herättämään muistot eläviksi.

Sellainen kuriositeetti vielä tähän kohtaan, että Tinan ensimmäisen maailmankiertueen, läpimurron jälkeen, vuonna 1985, kolmas keikkapaikka oli Helsinki. Hän sai täällä erittäin lämpimän vastaanoton. Yksi syy siihen, miksi Tinan sydän sykki siitä lähtien meikäläisille.

Muistan Heli Nevakareen haastattelun hänen sen aikaisessa musiikkiohjelmassaan Rockstop, kun Tina oli aloittamassa kolmatta suurta kiertuettaan, vuonna 1990. Nevakare mainitsi haastattelussa Tinalle, että kiertueesi ei sitten tällä kertaa ulotukaan Suomeen asti? Tina meni hämilleen, ja sanoi, että eikö vai? Hän huikkasi saman tien jollekin lähipiiristään, ja kysyi, että emmekö muka konsertoi tällä kiertueella Suomessa? Ja kun totuus valkeni hänelle, hän sanoi, että ihan varmasti tulemme Suomeen tälläkin kiertueella. Ja niin hän myös tuli. Tina heitti Helsingin jäähallissa kaksi keikkaa (14.–15.5.1990).

Nyt Tina ei ole enää keskuudessamme. Vaikka hänen musiikkinsa elää, niin välillä vain on vaikea ymmärtää tämän kaltaisen ihmispyörremyrskyn ja luonnonvoiman poistumista joukoista. Mutta ihminen on osa suurta energistä kokonaisuutta, joka fysiikan dynamiikan peruslainalaisuuksien mukaan jatkaa elämäänsä aina jossakin muodossa. Emme siis katoa, ennen kuin kaikki katoaa.

"Yksi fysiikan tärkeimmistä säilymislaeista on energian säilymislaki, jonka mukaan energiaa ei koskaan synny eikä sitä koskaan katoa, vaan kokonaisenergian määrä on aina vakio." – Wikipedia

Jonotusta konserttiin.

Tinallla (pieni piste kuvan keskellä) vaihtuivat asut tiheään. Tässä mennään Proud Maryn tahdissa, farkut ja valkoinen t-paita -yhdistelmällä.

Kyseinen kuvan etualalla näkyvä kaiffari äänitti koko konsertin pitämällä nauhuria herkämättä ylhäällä koko kaksituntisen keikan ajan. Mahtoi tuntua hartioissa seuraavana päivänä.