Rakastan näitä itsensä rohkeasti likoon laittavia provokaattoreita, yhteiskunnallisiin epäkohtiin rajuilla mutta rauhanomaisilla keinoilla puuttuvia ihmisiä. Itsellä ei henkinen kantti siihen riittäisi, eikä se aina riittänyt heinäkuussa 2023 menehtyneellä irlantilaisella laulaja-laulunteikjällä Sinead O'Connorillakaan. Hän oli kuollessaan vasta 56-vuotias.
En edelleenkään tunne kovin hyvin hänen musiikillista tuotantoaan, muistan vain 1990-luvun alkupuolelta hieman hämmentävän ja vaivaannuttavan musiikkivideon, jossa päänsä kaljuksi ajellut nainen itki lähikuvassa. Kyseessä oli siis hänen suurin hittinsä Nothing Compares 2 U.
Mutta juuri vähän ennen hänen kuolemaansa katsoin hänestä tehdyn dokumentin Areenasta, Nothing Compares: Sinéad O'Connor, joka teki suuren vaikutuksen. Sinéad O'Connor oli taiteilijana ja muusikkona peloton, mutta ihmisenä hauras. Suosion ensihuuman jälkeen kaahataan vastavirtaan, niin että roiskuu. Samalla kuitenkin etsitään syitä ja seurauksia tämän herkän ja rikkonaisen ihmisen takaa. Harmittavasti vain, dokkari ei enää ole katsottavissa Areenassa. Mutta jos se jostakin tulee vastaan, niin katsele se.
Dokkarin esittelyteksti Areenassa kuului seuraavasti: "Sinéad O'Connor (1966 -2023). 'Halusin vain huutaa.' Rankka mutta voimauttava dokumentti edesmenneen irlantilaisen laulaja-lauluntekijän rakettimaisesta noususta poptähdeksi ja yhtä hurjasta syöksystä alas. O'Connor halusi puhua naisten oikeuksista, sukupuolirooleista, katolisen kirkon rikoksista ja itsekin kokemastaan lasten hyväksikäytöstä, mutta 90-luvun alussa maailma ei ollut valmis vastaanottamaan hänen sanomaansa. Kun O'Connor repi paavin valokuvan suorassa tv-showssa, hänen uransa oli tuhoutunut. Hän jatkoi silti musiikin tekoa. O: Kathryn Ferguson."
Tragediaa ei puuttunut Sineadin elämästä, viimeinen niitti tuli, kun hänen poikansa teki itsemurhan tammikuussa 2022. "Kaunis poikani, Nevi’im Nesta Ali Shane O'Connor, elämäni valo, päätti lopettaa maallisen kamppailunsa tänään, ja on nyt Jumalan luona", Sinead kertoi Twitterissä ja sanoi, ettei toivo kenenkään ottavan esimerkkiä poikansa itsemurhasta. Vaikka Sineadin virallista kuolinsyytä ei ole julkistettu, hän todennäköisesti myös itse päätyi tähän ratkaisuus. Ennen kuolemaansa hän oli lähetellyt jo useita itsemurhaviestejä Twitteriin. Mutta se on kuitenkin vain spekulointia.
Edit: Sineadin virallinen kuolinsyy julkistettiin 9.1.2024. Helsingin Sanomat: Kuolinsyytutkija: Sinéad O’Connorin kuolema oli luonnollinen
Vaikka olen vasta alkutaipaleella hänen jättämänsä musiikillisen perinnön äärellä, niin oheisen kappaleen tunnen (kts. video). Sinead oli valinnut Abban kappaleen laulukseen eri esittäjien hyväntekeväisyysalbumille, Across the Bridge of Hope (1999) – täysin tuntemattomin motiivein, ehkä juurikin sen takia, että aina ei tarvitse ottaa kantaa ja olla vaikuttava. Nyt ei julisteta. Esitys on sympaattinen ja vetoava, houkutellen istumaan samaan pöytään juttelemaan syntyjä syviä. Ja videon lopussa kuppi ojennetaankin juuri sinulle.
Heitänpä vielä oheen toisenkin videon, jonka äskettäin bongasin YouTubesta, ja jossa kaksi sielukasta, omien, parempaa maailmaa rakentavien, järkähtämättömien arvojen puolestapuhujaa, duetoivat. Kappale on Sineadin rinnalla esiintyvän Kris Kristofferssonin klassikko. Kris muun muassa tuki Sineadia, kun hänet buuattiin lavalta New Yorkin Madison Square Gardenilla, lokakuussa 1992, Bob Dylanin uran 30-vuotisjuhlissa.
Kyseinen kohtaus nähdään myös edellä mainitsemassani dokumentissa, ja löytyy tietenkin myös YouTubesta. Diggasin erityisesti sitä, kun Kris tuli halaamaan ja kannustamaan asiassaan ehdotonta nuorta artistia. Dokumentissa pohdiskellaankin, että mitä nämä Sineadille buuaajat tekivät Bob Dylanin konsertissa? Erittäin hyvä kysymys.
Kommentit
Lähetä kommentti