Tuore dokumenttielokuva todistaa jälleen, kuinka todellinen elämä on usein fiktiota ihmeellisempää. Täydellisestä tuntemattomuudesta, maahanmuuttajavanhempiensa vesana, 22-vuotias May Pang päätyi yhden maailman tunnetuimman henkilön ja sukupolvensa palvotun epäjumalan rakastajattareksi, 18 kuukauden ajaksi, periodiksi, jota myöhemmin on alettu kutsua nimellä The Lost Weekend.
Beatlesien perustaja John Lennon oli muuttanut kotiseudultaan Englannista, Amerikan Yhdysvaltoihin ja tarkemmin ottaen sen epäviralliseen pääkaupunkiin New Yorkiin, vuonna 1971, kun oman maan ilmapiiri oli muuttunut liian ahdasmieliseksi.
Nykissä oli taiteilijasielu, muusansa Yoko Onon kanssa, kokenut voivansa ilmaista itseänsä vapaammin. He alkoivat yhdessä toteuttaa avantgardistisia elokuvia ja tekivät parisuhteestaan surrealistista taidetta. He alkoivat myös protestoida Vietnamin sotaa vastaan, rauhan puolesta, näyttävissä kampanjoissa.
Ei kestänyt kuitenkaan kauan, kun silloinen istuva presidentti Richard Nixon otti Lennonin pariskunnan silmätikukseen, ja CIA ryhtyi seuramaan heitä ja kuuntelemaan heidän puheluitaan. Ex-Beatle koettiin mielipiteidensä ja tempaustensa vuoksi vaaralliseksi tekijäksi Amerikan näennäisen vapaassa yhteiskunnassa. Uskomatonta, näin jälkikäteen ajateltuna.
Tähän ilmapiiriin asteli nuori ja naiivi May Pang. New Yorkissa, kiinalaisvanhemmista syntynyt May, oli lähtenyt kokeilemaan rohkeasti omia siipiään ja haki duunia Beatlesien levy-yhtiön Apple Recordsin Manhattanilla sijaitsevalta toimistolta. Sattumalta hän ei tietänsä sinne löytänyt, vaan oli Beatles-fanina päättänyt testata mahdollisuuksiaan. Luontevasti taidoistaan ja työkokemuksestaan valehdellen hän pääsi kuin pääsikin hoitamaan yhtiön juoksevia asioita.
Eikä kulunut aikaakaan kun häntä pyydettiin Yoko Onon taholta John Lennonin henkilökohtaiseksi avustajaksi ja myöhemmin myös rakastajattareksi. Siitä alkoi May Pangin huima tarina, jota pääsemme dokumentissa tirkistelemään.
|
| Dokumenttia enemmän, suosittelen May Pangin kirjaa Rakas John, joka on silmiä avaava teos tuosta merkittävästä ajanjaksosta John Lennonin elämässä. May Pang on julkaissut aiheesta myös kuvakirjan, Instamatic Karma (2008). |
Mayn tarina on jo julkaistu yli neljäkymmentä vuotta sitten kirjassa Loving John (1983), joka löytyy myös suomennettuna painoksena, nimellä Rakas John (Kirjayhtymä, 1984), mutta vasta nyt se nähdään dokumenttielokuvana. Vuonna 2022 elokuvateatterilevityksenkin saanut The Lost Weekend: A Love Story julkaistiin blu-ray-formaatissa loppuvuodesta 2023. Suoratoistona se on nähtävissä erinäisissä palveluissa, kuten Apple TV:ssä. Elokuvan kotisivut löytyvät osoitteesta thelostweekendmovie.com
Kirjan lukeneena odotin dokkarilta paljon, sillä Mayn kertomus ajanjakson tapahtumista poikkeaa aika lailla Yokon ja Johnin "virallisesta" versiosta. Jouduin kuitenkin pettymään.
Dokkari on todella raskasta katseltavaa, koska se on toteutettu musiikkivideomaiseen tyyliin, leikkaukset ovat nopeita, kuvat vilisevät silmissä ja erilaisia efektejä on käytetty säästelemättä. On kuin katselisi puolitoista tuntia kestävää traileria. Lopussa tunsin itseni uupuneeksi ja jopa hieman huonovointiseksi.
Sääli sinänsä, koska elokuva sisältää runsaasti harvinaista arkistomateriaalia, joidenka äärelle olisi pysähtynyt pidempäänkin. Jopa minulle, joka olen kahlannut läpi tuntikausia dokumentteja ja bootleg-videonauhoja Lennonin elämästä, tarjoiltiin ennennäkemättömiä hetkiä.
May toimii itse narraattorina ja välillä kuullaan visuaalisen informaatiotulvan taustalla kommentteja Lennonin muusikkotutuilta, ystäviltä ja lähipiiriltä. Ja ironista sinällään, John Lennonin musiikkia ei dokumentin aikana käytännössä kuulla lainkaan. Muuta musiikkia kylläkin, suurimmaksi osaksi itselleni täysin entuudestaan tuntematonta. Käsittääkseni Lennonin musiikin julkaisuoikeudet ovat vielä pääosin Yoko Onon takana, joten on ymmärrettävää, että tähän dokumenttiin niitä ei ole luovutettu.
Taiteilijapariskunnan erikoislaatuisuus ja erikoislaatuinen elämä kylläkin dokumentin kautta välittyy, etenkin Yoko Onon, joka eittämättä on omanlaisensa persoona. Hänen rautainen ja kylmän laskelmoitu ote aviomieheensä vetää hiljaiseksi. May Pang, vilpittömän oloisena, sympaattisena, ystävällisenä ja lämpimänä luonteena on Yokon täydellinen vastakohta.
Mayn kirjan lukeneelle dokumentti ei tarjoile mitään uutta, paitsi ehkä sen, että he omistivat kaksi kissaa, nimeltään Major ja Minor. Dokumenttia seuratessa tulikin lähinnä mieleen, että Lennon ansaitsisi kunnollisen ja perusteellisen dokumentin elämästään. Päivitys tulisi tarpeeseen, koska teatterilevitykseen sellainen realisoitui viimeksi vuonna 1988, kun Imagine: John Lennon nähtiin valkokankailla. Materiaalista ei ainakaan tulisi pulaa.
Dokumentin loppu on toteutettu hyvällä maulla ja sentimentaalisesti. Se jättää jälleen kerran ilmaan monia kysymyksiä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Johnia ei olisi murhattu sinä joulukuun viheliäisenä päivänä, vuonna 1980.
Ote kirjan Rakas John esittelytekstistä, joka pätee myös tähän dokumenttiin:
Yokon ote ei koskaan hellittänyt Johnista. Eikä Yoko kaihtanut keinoja, hypnoosia tai kiristystä, kun hän halusi Johnin taas palaavan luokseen. Mutta John sanoi Maylle: – Sinä olet ainoa nainen maailmassa, joka kestää minua ja silti pysyy täysijärkisenä.
David Bowie, Paul McCartney, Mick Jagger, Stevie Wonder ja monet muut vilahtavat näillä sivuilla. Ainutlaatuisinta kaikessa on kuitenkin se läheisyys, josta May Pang saattoi nähdä Johnin elämän.
Hän voi sanoa lukijalle: tällainen oli John Lennon, lahjakas nero ja kidutettu ihminen, jonka kohtalona oli tulla erään sukupolven epäjumalaksi.