Maarit Hurmerinta – Metsän tyttö

Vaikka kaikki nämä vuodet olen diggaillut Maaritia, niin tällainen hienous oli pitkään pimennossa. Kyseessä on Maaritin oma sävellys ja Kaija Pispan upea sanoitus. Metsän tyttö löytyy vuonna 2001 julkaistulta samannimiseltä albumilta.

Kaikkihan tuntevat Maaritin tuotannosta kiveen hakatut klassikot kuten Jäätelökesä ja Hymypoika. Mutta myöhempi tuotanto, etenkin 2000-luvulle tultaessa, on jäänyt monelle enempi pimentoon. 

Maarit ja Sami Hurmerinta ovat juuri sen verran omaperäisiä ja "vaikeita" tuotannossaan, että harvoin pääsevät radioiden soittolistoille. Sen sijaan siellä taotaan kotimaisista artisteista sumeilematta ja tauotta eetteriin Kaija K:ta, Lauri Tähkää, Arttu Wiskaria, Irinaa ynnä muuta taustameteliä tiskaavalle ja muutenkin musiikkia vain kulutushyödykkeenä käyttävälle massalle. 

"Täällä joka ainut naamaria käyttää, eikä mikään ole sitä, miltä näyttää. Hänellä on kantapäissään metsän polun tuntu, hartioillaan halla-aaamun sinertävä huntu. Ihollaan on kosketus metsälammen, ja päässä painaa ajatukset ikivanhan tammen..." 

Ehkä edellä kaltainen sanoitus tarjoaisi aivan liikaa substanssia arkeen, oravanpyörässä puurtavalle ihmislapselle, jotta hän edes hetkeksi pysähtyisi kyseenalaistamaan olemisensa ja ymmärtämään oman ainutlaatuisen yksillöllisyytensä.

Olen sitä mieltä, että suurin osa musiikista tehdään heille, jotka eivät erityisemmin edes musiikista välitä, eivätkä jaksa siihen sen suuremmin paneutua. Ihanalla termillä "käyttömusiikki" tarkoitetaan juuri sitä.

Maaritin ja Samin myöhemmästä tuotannosta voisi nostaa vielä framille hienouden Neito ja ylioppilas, joka löytyy albumilta Sitä mitä rakastan (1998). Kansanlaulun omainen kappale on Sami Hurmerinnan sävellys ja sanat ovat Heikki Salon. Klassikkoainesta sekin.