Kekkosslovakiassa tuotettiin aikoinaan erinomaisia laulajia ja tulkitsijoita. Ulkonäkö ja vermeet eivät olleet pääasia, vaan ihka oikea ja rehellinen tekemisen taito. Kykyohjelmia ei tarvittu, vaikka niitäkin silloin jo oli. Todelliset tekijät ja lahjakkuudet seuloituvat esiin jo vuosia tapahtuneen työn kautta.
Kirill Babitzin singahti tähtitaivaalle melko nopeasti, mutta säilytti aina nöyryytensä, niin esiintyvänä taiteilijana kuin ihmisenäkin. Teknisesti löytyi taitavampiakin laulajia, mutta kun lyödään tulkinta rinnalle, niin jo alkaa tipahdella kaveria vierestä.
Iskelmällä kuitenkin piti tuoda leipä pöytään, mutta siihenkin genreen sulautettiin botnea ja soulia sen verran ovelasti, että Suomen kansa ei edes huomannut, missä vaiheessa humppa kääntyi Harlem-saundeiksi.
Lisäksi Kirka on, kuolemansakin jälkeen, edelleen tämän maan kovin rock-ääni. Ja jää myös sellaiseksi, koska rokki on väistynyt, ainakin toviksi, valtavirrasta syrjään.
Artistin omin sanoin videolla: "On se kivaa tää homma." Ja se välittyy.
Tags
Biisibongauksia