Katri Helena – Minä soitan sulle illalla

Olen viime aikoina kuunnellut paljon Katri Helenan vuonna 1982 ilmestynyttä albumia Minä soitan sulle illalla. Levy sisältää pelkästään Toivo Kärjen sävellyksiä (ja suurimmaksi osaksi Reino Helismaan sanoituksia) uudelleen sovitettuina, "moderneina" versioina. Kärjellä itsellään oli mielessään julkaista kappaleita tuotantonsa harvinaisemmasta päästä, mutta tuottajat Olli Heikkilä ja Jaakko Salo olivat eri mieltä, joten levylle päätyi säveltäjän suosituimpia iskelmiä. 

Kyseinen albumi soi paljon lapsuudenkodissani, ja vuosien saatossa vinyyli on kulkeutunut jonnekin muualle kuin omaan levyhyllyyni, mutta muutama vuosi takaperin löysin sen kuitenkin kirpparilta.

Albumin takakannen kuva vanhasta grammarista hivelee silmää.

Muistan hyvin kuinka 1980-luvun alussa näitä "disko"versioita paheksuttiin. Kärki/Helismaan tuotanto oli jotenkin pyhää, kuten Suomi-virret, joihin ei saisi kajota. Nykyään kyseistä asennetta ei voi kuin ihmetellä, koska ilmiöstä, jossa vanhoja iskelmiä päivitetään tähän päivään on tullut arkipäiväistä. Katri Helena oli siis pioneeri tässäkin suhteessa. 

Muutamassa albumin kappaleessa on selkeätä ABBA-poljentoa, ja epäilemättä vaikutteita on otettu ruotsalaiselta menestysyhtyeeltä (esimerkkinä Yksi ainoa katse vain), joka sattumoisin muuten hajosi samana vuonna kun tämä levy julkaistiin. 

Runsaan kuuntelun myötä olen upeiden sävellysten – jotka olisivat voineet olla myös kansainvälisiä hittejä, jos eivät olisi tuotettu täällä periferiassa – kiinnittänyt erityisen huomion myös sanoituksiin. Ne todellakin ovat kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan ihan oikeata taidetta. Ja sinivalkoinen ääni luotsaa kokonaisuuden satamaan sen vaatimalla arvokkuudella. Ääni, joka on voimaannuttava, valoisa, lämmin ja säteilee tuhlaillen hyvää energiaa ympärilleen, kuin entisajan 100 watin hehkulamppu.

Heitetään tähän vielä bonuksena lisää hieman harvinaisempaa osastoa laulajan katalogista. Katri Helena ja brittiläinen hittitehtailija, Genesis-yhtyeen entinen rumpali Phil Collins eivät välttämättä ihan heti kohtaa mielikuvissa. Käännösiskelmät ovat kuitenkin näinä päivinä sen verran harvinaisia, että veto puolustaa paikkaansa. Collinsin originaali Another Day In Paradise on tietty jo ilmestynyt 1980-luvulla. Katrin versio on vuodelta 2006 ja löytyy levyltä Elämänlangat. Suomalaiset sanat ovat tyttären Maija Kalaojan käsialaa.

Lue myös keikkablogi: Katri Helena – Tampere-talo, 7.11.2023