"Minä täytän neljäkymmentä. Elämä alkaa nelikymppisenä, niinhän sitä
luvataan. Minäkin uskon siihen. Voin hyvin ja olen innoissani. Ihan kuin
olisin juuri täyttänyt kaksikymmentäyksi ja kysyisin: 'Vau, mitä tapahtuu
seuraavaksi?'" – John Lennon Playboy-lehden haastattelussa,
syyskuussa 1980.
|
| John (äärimmäisenä oikealla) lähdössä miehistön kanssa purjehtimaan Bermudaan. |
John Lennon palasi julkisuuteen vuonna 1980, vietettyään hiljaiseloa
viisi vuotta. Se oli yhtä kuin ikuisuus musiikkibisneksessä. Jotkut jo
epäilivät, että palaisiko hän enää koskaan. Odotukset uutta musiikkia kohtaan
olivat siis korkealla. Albumi Double Fantasy julkaistiin marraskuussa
1980, eikä se saanut täysin varauksetonta vastaanottoa. Ainakaan
Melody Makerin luonnehdintaa ei voi kutsua kovin mairittelevaksi, kun
lehden mukaan albumi "löyhkäsi steriiliä itseihailua" ja oli kokonaisuutena
"kammottavan haukotuttava".
Eivätkä kaikki ymmärtäneet myöskään sitä, että kyseessä ei ollut ainoastaan
Lennonin sooloalbumi, vaan joka toisella raidalla kuultiin aviovaimo
Yoko Onon levytyksiä. Siitä myös johtui sen nimi,
Double Fantasy, joka itse asiassa oli kukka, johon John oli ihastunut
käyskennellessään kasvitieteellisessä puutarhassa Bermudassa.
Pitkäsoitolta löytyvä Woman voidaan kuitenkin kaikesta huolimatta jo
huoletta luokitella klassikoksi. Kriittiset musiikkijournalistit eivät olleet
ymmärtäneet sitä, että John oli purjehtinut keski-iän satamaan. Ja se kuului
myös hänen lauluissaan. Kapinointi maailmaa ja omaa menneisyyttään vastaan oli
seestynyt, demonit oli kukistettu. Sisäinen tyyneys kiteytyi aikuisen
nelikymppisen miehen "oodiksi Onolle ja kaikille naisille", kuten hän itse sen
ilmaisi, ja jatkoi:
"Woman syntyi, koska yhtenä aurinkoisena iltapäivänä Bermudalla se iski
yhtäkkiä mieleeni. Näin, mitä naiset tekevät hyväksemme. Ei vain sitä, mitä
Yoko tekee minulle, vaikka ajattelinkin sitä henkilökohtaisesti. Mikä tahansa
totuus on universaali. Jos olisimme tehneet albumimme kolmannessa persoonassa
ja antaneet sille nimen Freda ja Ada tai Tommy ja
olisimme pukeutuneet pellepukuihin ja huulipunalla luoneet muita hahmoja kuin
me, ehkä Ziggy Stardustin, olisiko se hyväksyttävämpää? Se ei ole
meidän taidetyylimme; elämämme on taidettamme... Joka tapauksessa, Bermudalla
minulle yhtäkkiä valkeni kaikki, mitä pidin itsestäänselvyytenä. Naiset ovat
todellakin toinen puoli taivasta, kuten kuiskasin kappaleen alussa. Ja se iski
minuun kuin tulva, ja siitä se syntyi. Kappale muistuttaa Beatles-kappaletta,
mutta en yrittänyt saada sitä kuulostamaan siltä. Tein sen kuten tein
Girlin monta vuotta sitten. Joten tämä on aikuisten versio
Girlistä."
Kuten John jo sen mainitsikin kappaleen alussa kuultava kuiskaus "For the
other half of the sky" on mukaelma kommunistijohtaja
Mao Zedongin aikoinaan käyttämästä kiinalaisesta sananlaskusta.
Yoko Ono suunnitteli kappaleelle videon tammikuussa 1981. Suurimman osan videosta
John ja Yoko kävelevät Central Parkissa lähellä paikkaa, josta myöhemmin
tuli Dakota-taloa vastapäätä sijaitseva Strawberry Fields -muistopuisto.
Valokuvaaja Ethan Russell kuvasi videon 26. marraskuuta 1980, vain noin
kaksi viikkoa ennen Lennonin kuolemaa. Mukana on myös muuta materiaalia
Onosta yksin, valokuvia ja sanomalehtien uutisointia Lennonin murhasta.
Entistä erikoisemman Lennonin tragediasta tekee se, että hän oli jo lähellä hukkua kesäkuussa 1980, kun hän innostui purjehduksesta ja lähti
suurelle seikkailulle kapteeni Hank Halstadin, Tyler Coneysin ja serkkujensa Ellenin ja Kevinin kanssa 43-jalkaisella Hinckley-sluupilla Newportista Bermudaan. Heidän tiellensä
osui rajumyrsky ja John joutui aluksen ruoriin, kun muu miehistö alkoi voida
pahoin.
Lennon kertoi Playboy-lehden haastattelussa,
"Siinä minä sitten olin ruorissa tuulen ja meren pieksäessä. Aluksi olin kauhuissani, mutta kapteeni Hank oli rinnallani, joten tunsin oloni suhteellisen turvalliseksi, koska tiesin, ettei hän antaisi minun tehdä mitään tyhmää. Jonkin ajan kuluttua kapteeni Hank ei voinut kovin hyvin, joten hän meni alakertaan hyttiin. Kun hyväksyin tilanteen todellisuuden, jokin minua suurempi otti vallan ja yhtäkkiä pelkoni katosi. Aloin itse asiassa nauttia kokemuksesta ja aloin huutaa vanhoja merimieslauluja myrskyn edessä, kirkuen jylisevälle taivaalle.”
Ilta-Sanomien mainio juttu kertoo sen jälkeisestä valaistumisesta:
"Lennon oli valaistunut. Hän sanoi ymmärtävänsä nyt elämän haurauden. Sen,
että kaikessa on lopulta kyse siitä, miten elämässään oppii hyväksymään
tulevaisuuden tuntemattomuuden.
– Tuntematon on, mitä on. Hyväksy se – ja kaikki on pelkkää purjehdusta.
Muutoksen Lennonissa huomasi jo Bermudassa häntä vastaan tullut
henkilökohtainen avustaja Fred Seaman. Tämä kuvaili, miten
vuosikausien kyhjöttäminen kotona oli tehnyt Lennonista kalpean ja
apaattisen, mutta nyt tämä oli ruskettunut – ja täynnä elämää.
Lennon tarttui kitaraan käytännössä saman tien ja alkoi kirjoittaa lauluja,
ensimmäistä kertaa vuosiin.
– Kappaleet vain tulivat, hän kommentoi ja kuvaili kokemusta antaen
ymmärtää, ettei hänen tapansa hahmottaa maailmankaikkeutta ollut juurikaan
muuttunut 1960-luvun lopun hippivuosista:
– Olin merikokemuksen jälkeen niin viritetty kosmokseen."
Lue koko 6.12.2020 julkaistu artikkeli:
Elämä oli hauras
Woman, jonka toiselta puolelta löytyi Yoko Onon Beautiful Boys
julkaistiin postuumisti singlenä tammikuussa 1981. Se debytoi Lennonin
kotimaassa Isossa-Britanniassa listan kolmannella sijalla, nousten lopulta
ykköseksi. Yhdysvalloissa single kipusi Billboard Hot 100 -listan toiselle
sijalle ja saavutti ykkössijan Cashbox Top 100 -listalla.
Record World kuvaili sitä "yksinkertaiseksi, itsetutkiskeluun
keskittyväksi rakkauslauluksi" ja sanoi, että sen viimeisen rivin –
"Rakastan sinua nyt ja ikuisesti" – voima vahvistaa kappaleen vaikutusta.
Klassisen rockin kriitikko Stephen Lewis arvioi sen Lennonin
parhaaksi soolouran rakkauslauluksi.
