Paul Simon – Concert In The Park, 15.8.1991

Asetuin taas pitkästä aikaa popnero Paul Simonin konsertin äärelle – konsertin jonka olen katsellut lukemattomia kertoja vuosien varrella. Kyseessä siis New Yorkin Central Parkissa, elokuussa 1991 kuvattu kaksituntinen setti. Paikalla oli tuolloin noin 750 000 ihmistä ahdettuna kaupungin keskustassa sijaitsevalle puistoalueelle. Yleisömäärä on yksi kaikkien aikojen suurimmista sooloartistin keikalla. 

Täytyy ihmetellä, että tätä settiä ei olla vieläkään virallisesti julkaistu digitaalisessa muodossa, muuta kuin audiona. Itseltä tämä löytyy joskus yli 30 vuotta sitten ostetulta VHS-kasetilta. Ja sieltä sen myös nyt kyttäsin.

Tapahtuma on henkilökohtaisesti tärkeä sikälikin, että olimme tuolloin samaan aikaan Memphisissä, Suomen Elvis Presley fan clubin ensimmäisellä Amerikan reissulla. Juurikin New Yorkista ja New Orleansista tulleena. Nykissä jo näimme Paul Simonin konserttimainoksia katukuvassa. 

Keikka myös välitettiin suorana telkkarista Memphisissä, jota hetken matkaa hotellihuoneessa katselikin. Hulluinta ja absurdeinta koko hommassa oli se, että samoihin aikoihin kun elävä legenda Paul Simon esitti Graceland-kappalettaan New Yorkissa (I'm going to Graceland, Graceland Memphis, Tennessee...) olimme paikanpäällä kiikuttamassa kynttilöitä Elviksen haudalle, Candelight Vigil -tapahtumassa. 

Keikka on lyömätön. Paul Simonilla on amerikkalaisista, etelä-amerikkalaisista ja afrikkalaisista huippumuusikoista koostuva bändi takanaan ja se kuuluu rikkaana ja vivahteikkaana soitantona monikulttuurisine vaikutteineen. Se myös näkyy. Sillä kaverit lavalla ovat varsin liikkuvaista sorttia. Heidän aito eläytyminen ja heittäytyminen musiikin vietäväksi on jo sinällään helmee seurattavaa. Kyseessä on ehkä paras kattaus pelimanneja Paul Simonin pitkällä uralla.

Konsertin visuaalisuuteen luodaan suolainen lisä sen aikajanalla, koska homma startataan myöhään iltapäivällä, juuri ennen päivän taittumista. Pikkuhiljaa keikan edetessä ilta alkaa hämärtyä, muuttuen yölliseksi maisemaksi, jossa Manhattanin pilvenpiirtäjät luovat kaunista valosilhuettiaan taustalle. 

Loppupuolella näytetään ilmakuvaa Vapaudenpatsaalta – ja siinä kohti oli hätkähdyttävää havahtua, että hetkinen, tuollahan hengailin juurikin noin viikko sitten (!).

Kuten sanoin, on todella käsittämätöntä, että keikkaa ei olla julkaistu dvd:llä. Audiona se löytyy vinyyliltä, cd:ltä ja erinäisistä suoratoistopalveluista, mutta kuva kuitenkin puuttuu. Analogisen VHS-nauhan laatu jättää paljon toivomisen varaa, etenkin nykynäytöistä katseluna. Sen vuoksi kunnollinen restauroitu dvd-laitos ja/tai suoratoistojulkaisu konsertista olisikin enemmän kuin tarpeen, etenkin kun pidän tätä kaikista näkemistäni Paul Simonin konserttitaltioinneista onnistuneimpana.

YouTubesta löytyy ainoastaan kaksi kokonaista esitystä kyseisestä konsertista. Tässä niistä toinen: Late In The Evening, joka levytettiin Simonin viidennelle sooloalbumille, One Trick Pony (1980). Paikalla vallinnut hieno tunnelma välittyy jo tämänkin taltioinnin kautta mainiosti.