Hervanta Open Air, Tampere 14.–15.6.2024

Tein kahtena eri päivänä täsmäiskut Hervanta Open Air -festareille, jotka yhden välivuoden jälkeen järjestettiin taas perinteiseen tapaan. Itse vierailin siellä ensimmäistä kertaa. Ostin liput jo kevättalvella, koska huomasin, että esiintyjinä ovat sellaiset vanhan liiton orkesterit kuten Kolmas nainen ja Coitus Int, joista jälkimmäinen kiertää Suomea juhlavuoden kunniaksi, Coitus Int 50 Revival -nimikkeen alla. Tapahtuma osui vielä sopivasti kesälomalleni, joten päätös oli suhteellisen helppo sinetöidä.

Vielä tällainen 55-vuotias papparainenkin uskalsi lähteä festareille yksin toikkaroimaan. Pitkälti sen takia, koska paikka sijaitsee melko lähellä kotiani, vain noin puolen tunnin bussimatkan päässä, ja toisekseen, tapahtuma on kooltaan vielä inhimillisissä mitoissa. Ei siis tarvinnut pelätä tuhatpäistä vellovaa nuorisojoukkoa, joka talloo vanhuksen alleen. Myös esiintyjät varmistivat sen, että varttuneempaa väkeä olisi paikalla.

Ja juuri sellaiseksi tapahtuma kutakuinkin osoittautui. Yleisöä oli paikalla jopa hämmentävän harvalukuisesti. Paikan sai eturivistä helposti kuin olisi vienyt lapselta tikkarin. En pistänyt pahakseni, koska tykkään kuvata keikkoja ja sainkin nyt pistää kovaan ajoon talvella ostamani pokkarin (Sony HX99).

Kännykällä kuvasin vain pari videota ja otin vain muutaman kuvan – onneksi, sillä pokkarin tallenteet hakkasivat ne 6-0, minkä huomasin, kun myöhemmin kävin festareiden satoa kotona läpi.

Keikkaolosuhteissa kuvaaminen on haastavaa. Tilanteet lavalla vaihtuvat vauhdilla, heiluvan väkijoukon keskellä pitää raivata tilaa itselleen ja aina tuntuu olevan jonkun kyynärpää suussa tai pää edessä. Nyt tosin sain kuvata melko rauhassa. Ja etenkin pokkarin zoomi helpotti huomattavasti asiaa. Se vain on uskomattoman tarkka isollakin polttovälillä.

Ensimmäinen päivä meni harjoitellessa varsinkin videokuvausta. Pokkari on kirjaimellisesti kämmenen kokoinen ja näyttöruutu vielä pienempi, joten se mitä sillä kuvaat, etenkin kun pidät kameraa käytännössä koko ajan pääsi yläpuolella, jää usein arvailujen varaan. Siihen nähden onnistuin melko hyvin. Ja toisena päivän säädin kuvanvakaajan asetuksia vähän stydimmälle, joten Coitus Int 50 Revivalin keikasta sainkin jo varsin siistiä kuvaa.

Näitä tuotoksia on sitten mukava katsella syksyn pimeillä. Itse asiassa tsekkasin jo osan videoista 70 tuuman telkkaristani ja tuntui kuin olisin ollut keikalla jälleen. Vaikutelmaa tietenkin lisäsi se, että pääsin kuvaamaan aivan eturivistä. Tuollaisia mahdollisuuksia saa vain harvoin. Olisi pitänyt kuvata enemmänkin.

Alussa puhuin täsmäiskuista. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kävin tasan tarkkaan katsomassa ne artistit, joita minua kiinnosti. En siis hengaillut paikalla turhaan. Eikä Hervannan Kuusikkopuiston hiekkakenttä karuudessaan ole maailman romanttisimpia paikkoja ajantappoon. Toki, se ei estänyt ostamasta paria bisseä ja yhtä bändipaitaa. Ulkohuussiakin kävin testaamassa. Se se vasta romanttista olikin. 

Hervanta Open Airin esiintyjät. Olen punaisella merkannut ne, jotka kävin katsomassa:

Perjantai 14.6.2024
17:45 Mansesteri
19:30 Maustetytöt
21:15 Kolmas Nainen
23:00 Klamydia

Lauantai 15.6.2024
16:00 Pihlaja
17:45 Movetron
19:30 Coitus Int 50 Revival
21:15 Petri Nygård
23:00 Teflon Brothers

Alapuolelta löytyy festareiden runsasta kuvasatoa. Käy katsomassa YouTube-kanavalta myös videot!

Maustetytöt

Vaikka en varsinaisesti ole näiden depressiotyttärien suurin fani, niin heidän esityksensä osui kuitenkin sopivasti ennen Kolmas nainen -yhtyeen keikkaa, joten päätin tsekata ainakin osan heidän setistään. Täytyy myöntää, että Kaisa ja Anna ovat sympaattisia laskelmoidussa, anteeksipyytelevässä alakuloisuudessaan. Ja livenä touhu välittyi vielä paremmin. Ihan ehdoton sisaruspari genressään.

Katso kaikki kuvat: © FotoMesta

Kolmas nainen

Jo 1980-luvulla aloittanut laulu- ja soitinyhtye asettui keikkakaanonissani kohdalleni vasta nyt. Se oli yksi painava syy lähteä näihin rientoihin. Nyt laskeuduttiinkin enempi mukavuusalueelleni. Eipä siinä. Laulu ja välillä haitarikin raikasi komeasti. Bändi improvisoi jazzia hyvin yhteen, onneksi ei kuitenkaan puoli kahteen. Poistuin paikalta tyytyväisenä. Klamydia sai jäädä lehtereille soittelemaan.

Katso kaikki kuvat: © FotoMesta

Coitus Int 50 Revival

Nyt uppoudutaankin sitten niin syvälle historiaan, että hyvä jos olin äidin tissistä ehtinyt päästää irti, kun tämä manserockin tukipilari heitti ensimmäisiä keikkojaan. Tosin, alkuperäisestä kokoonpanosta lauteilla oli enää vain kaksi jäsentä: Mikko Alatalo ja Pena Penninkilampi (istui Alatalon vieressä). Harva tietää, että Penninkilampi laulaa levyllä muun muassa Coitus Intin tunnetuimpiin kuuluvat kappaleet Hän hymyilee kuin lapsi ja Elämässä pitää olla runkkua. Bändin legendaarinen liideri Juice Leskinen siirtyi paremmille laulumaille jo 18 vuotta sitten, mutta sekään ei menoa haitannut. Nykyiset pelimannit hoitivat hommansa hienosti ja välillä ihan oikeasti tuli tunne kuin olisi palannut aikakoneella 1970-luvulle ja seurannut Coitus Intin keikkaa kauniissa kesäillassa. Tää tykkäs. Tää tykkäs kovasti.

Katso kaikki kuvat: © FotoMesta