Bruce Springsteen täyttää tällä päivämäärällä (23.9.) kunnioitettavat 77 vuotta, eikä vauhti tunnu hiipuvan. Kuluvan vuoden aikana Pomo teki 20 keikkaa käsittävän, Land of Hope and Dreams -nimellä kulkeneen Amerikan-kiertueen, ja uutta musiikkia sekä kiertuetta on huhuttu ensi vuodeksi. Vierivä kivi ei sammaloidu, sanotaan.
Viime vuosina ja erityisesti viimeisimmällä kiertueellaan Springsteen on kunnostautunut kritisoimalla avoimesti ja voimakkaasti kotimaansa nykymenoa sekä presidentti Trumpin hallintoa. Hän on vakavasti huolissaan siitä, missä jamassa Yhdysvallat on tällä hetkellä ja minne se on menossa. Samalla hän kantaa huolta maasta ja sen ihmisistä, joista hän on kirjoittanut lauluissaan kaikki nämä vuodet.
Springsteen muun muassa julkaisi protestilaulun Streets of Minneapolis, jossa hän arvostelee maahanmuutto- ja tulliviranomaisten (ICE) toimintaa ja kutsuu näitä ”kuningas Trumpin yksityisarmeijaksi”. Laulu kirjoitettiin nopeasti vastaukseksi Renée Goodin ja Alex Prettin surmaan, joka tapahtui Metro Surge -operaation aikana Minneapolisissa. Kappaleesta tuli Yhdysvaltain YouTube-listan ykkönen julkaisupäivänään.
”Demokratiaamme, perustuslakiamme ja oikeusvaltioamme koetellaan parhaillaan ennennäkemättömällä tavalla holtittoman, rasistisen, epäpätevän ja maanpetturimaisen presidentin sekä hänen hölmöläislaivaa muistuttavan hallintonsa toimesta. Elämme synkkiä, häiriintyneitä ja vaarallisia aikoja, mutta älkää vajotko epätoivoon – apujoukot ovat tulossa! Rokkaamme kaupungissanne juhlistaaksemme ja puolustaaksemme Amerikkaa – Amerikan demokratiaa, Amerikan vapautta, perustuslakiamme ja pyhää amerikkalaista unelmaamme. Kaikki nämä ovat uhattuna kuninkaaksi pyrkivän tyypin ja hänen Washingtonin roistohallituksensa toimesta.”, kommentoi Springsteen taannoisella kiertueellaan.
Jotta homma ei menisi liian vakavaksi, nostan kuitenkin synttäreiden kunniaksi – ja siksi, että Pomo elää ja voi hyvin – esiin cover-biisin kahdentoista vuoden takaa, hänen ensimmäiseltä Australian-kiertueeltaan.
Voi vain kuvitella Brisbanen-konsertin avauksen tunnelman yleisössä, kun ihmiset tajuavat, mistä biisistä on kyse. Kaupungin oman ylpeyden ja kasvatin, The Bee Gees -yhtyeen, jättimäinen diskohitti 1970-luvulta Stayin' Alive saa arvoisensa käsittelyn täysin uuteen asuun puettuna.
Brucella on kunnioitettava katalogi omastakin takaa, mutta hän löytää jotenkin aina omannäköisensä ja toimivan kulman myös cover-tulkintoihin. ”Pomo-blenderin” läpi pyöräytettynä tämäkään klassikko ei jätä kylmäksi. Reipasta pelimannihenkeä löytyy kautta linjan, kun puhallinsektio ja Rage Against the Machine -yhtyeen kitaristi Tom Morello päästetään irti.
Tätä tekee musiikin elämäntyöläinen: luo unohtumattomia hetkiä ja kokemuksia, jotka saattavat vaikuttaa koko loppuelämään. Jerseyn kasvatin identiteetti, tapa, jolla sitä ilmennetään, sekä sen kautta kasvaminen ja laajentuminen kaikkeen on ollut itselleni aina se juttu: vapaus tehdä kaikkea uskottavasti. Tässä on se kaveri, siinä hän seisoo. Sen vuoksi nautin näistä esiintymisistä. Hän on aina täysillä läsnä ja kykenevä, teki hän sitten omaa tai toisten musiikkia.
"Life goin' nowhere, somebody help me, yeah I'm stayin' alive"