Vesa-Matti Loirin (4.1.1945–10.8.2022) laulama ja Hannu Pikkaraisen tuottama Inari-Ivalo-Kasari on Lapissa äänitetty akustinen albumitrilogia. Loiri levytti nämä kolme albumia vuosina 2006–2008 paikallisen apteekkarin huvilalla Ivalossa, missä kappaleet tulkittiin riisutusti ja askeettisesti. Olen etenkin viime aikoina kuunnellut kyseisiä levyjä edestakaisin. Ne ovat putoilleet poikkeuksellisen painokkaasti. Olen ilmeisesti saavuttanut oikean iän?
Idea oli kähvelletty kantrilegenda Johnny Cashin ja tuottaja Rick Rubinin vuosina 1994–2010 julkaistusta American Recordings -sarjasta, jossa kansakunnan kaapin päälle nostettu vanhempi artisti tulkitsee seuraavien sukupolvien tunnettuja, uudelleen sovitettuja kappaleita. Nyt konsepti oli istutettu suomalaiseen muottiin ja mielenmaisemaan – ja voidaan kaiketi sanoa, että erittäin onnistuneesti.
Kuten kohtalotoverillaan Cashilla, viestivät myös Loirin esitykset elämää nähneen miehen rauhaa ja ymmärrystä. Molemmilla artisteilla karheus ja tulkinnan syvyys korvasivat teknisen laulutaidon, ja molemmat viilsivät syvän jäljen kansakuntansa musiikkihistoriaan. Vaikka Cashin American-levytykset ovat erinomaisia, ottaa suomalaisuus tässä vertailussa niskalenkin.
Usein kuulee puhuttavan Loirin ylitulkinnoista. Näissä Veskun loppu-uran levytyksissä, erityisesti kyseisessä trilogiassa, hänen tulkintansa ovat kuitenkin hyvin maltillisia mutta painokkaita, upeiden sovitusten tukemana. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Kauko Röyhkän alkuperäiskappale Talo meren rannalla, jonka tunnelma on miltei aavemainen.
Kauko Röyhkä kirjoittaa Facebookiin lähes joka päivä pienen tarinan senhetkisestä elämästään. Nämä tekstit rönsyilevät usein historiallisten viitteiden kautta nostalgisiin muisteluihin, mikä tekee taitavan kynäilijän tuotoksista erittäin koukuttavaa lukemista.
Kokonaisuudesta voisi poimia muitakin herkkuja kuten YUP-yhtyeen hengentuotos Meitä odotellaan mullan alla ja etenkin Miljoonasateen Olkinainen, ovat sellaisia, joidenka kohdalla olen herännyt huomaamaan, mitä ja mistä niissä oikeasti lauletaan.
Olkinainen-kappaleessa on nerokas sanoitus, jonka Heikki Salon monotoninen tulkinta valitettavasti torpedoi alkuperäisversiossa täysin. Loiri asettuu tarinan äärelle niin vahvasti, että pystyn välittömästi näkemään tapahtumat kuvina edessäni ja samaistumaan laulun vertauskuvalliseen sanomaan. Vasta Loirin koruton tulkinta toi kappaleen iholle ja sai minut ymmärtämään sen hienouden.
Sama pätee Veskun vetoihin hyvinkin ikonisistakin biiseistä. Tästä erinomainen esimerkki on Juice Leskisen Pyhä toimitus, jonka sanoitus saa Loirin tulkitsemana aivan uudenlaisen ulottuvuuden
Loirin tulkintojen myötä olen alkanut kuunnella näiden usein kuluneidenkin kappaleiden sanoituksia, joihin en ole sen suuremmin jaksanut aikaisemmin keskittyä. Vesku on avannut minulle aivan uuden näkökulman kirjoitettuun tekstiin sekä sen tärkeyteen laulun lopullisen rakenteen ja merkityksen kannalta.
Albumeiden pohjalta järjestettiin myös laajamittainen Inari-Ivalo-Kasari -konserttikiertue, jonka konserteista yhden kävin katsomassa Tampere-talossa vuonna 2009 (siitä ehkä myöhemmin enemmän). Inarilla oli Loirille muutenkin suuri henkilökohtainen merkitys, sillä hän omisti yli 30 vuoden ajan hirsimökin Inarijärven Veskoniemessä, jossa hän vietti lähes kaikki kesänsä kalastaen ja saunoen.
"Tällä levyllä haluan kunnioittaa suomalaista rock- ja pop-runoutta!" – Vesa-Matti Loirin loppukaneetti Ivalo-levyn kirjasessa