Vesa-Matti Loirin (4.1.1945–10.8.2022) ja Hannu Pikkaraisen tuottama Inari-Ivalo-Kasari on Lapissa äänitetty akustinen albumitrilogia. Loiri levytti nämä kolme albumia vuosina 2006–2008 paikallisen apteekkarin huvilalla Ivalossa, missä kappaleet tulkittiin riisutusti ja askeettisesti. Olen etenkin viime aikoina kuunnellut kyseisiä levyjä edes sun takaisin. Ne ovat putoilleet poikkeuksellisen painokkaasti. Olen ilmeisesti saavuttanut oikean iän?
Idea oli kähvelletty kantrilegenda Johnny Cashin ja tuottaja Rick Rubinin vuosina 1994–2010 julkaistusta American Recordings -sarjasta, jossa kansakunnan kaapin päälle nostettu vanhempi artisti tulkitsee seuraavien sukupolvien tunnettuja kappaleita uudelleen sovitettuina. Nyt konsepti oli istutettu suomalaiseen muottiin ja mielenmaisemaan, ja voidaan kaiketi sanoa, että erittäin onnistuneesti.
Kuten virkaveljellään Cashilla, viestivät myös Loirin esitykset elämää nähneen miehen rauhaa ja ymmärrystä. Molemmilla artisteilla karheus ja tulkinnan syvyys korvasivat teknisen laulutaidon, ja molemmat viilsivät syvän jäljen kansakuntansa musiikkihistoriaan. Ja niin hyviä kuin Cashin American-levytykset ovatkin, niin vertailussa ottaa suomalaiselle suomalaisuus niskalenkin.
Usein kuulee puhuttavan Loirin ylitulkinnoista. Näissä Veskun loppu-uran levytyksissä, erityisesti kyseisessä trilogiassa, ovat hänen tulkintansa kuitenkin hyvin maltillisia, mutta painokkaita, ja sovitukset ovat upeita. Hyvänä esimerkkinä oheinen Kauko Röyhkän originaali, Talo meren rannalla, jonka tunnelma on lähes aavemainen.
Vinkkinä, että Kauko Röyhkä kirjoittaa Facebookiin lähes joka päivä sen hetkisestä elämästään pienen tarinan, joka usein rönsyilee historiallisten viitteiden kautta nostalgisiin muisteluihin. Erittäin koukuttavaa lukemista taitavalta kynäilijältä.
Kokonaisuudesta voisi poimia muitakin herkkuja kuten YUP-yhtyeen hengentuotos Meitä odotellaan mullan alla ja etenkin Miljoonasateen Olkinainen, ovat sellaisia, joidenka kohdalla olen herännyt huomaamaan, mitä ja mistä niissä oikeasti lauletaan.
Olkinainen-kappaleessa on nerokas sanoitus, jonka valitettavasti Heikki Salon monotoninen tulkinta torpedoi täysin. Loiri asettuu tarinan äärelle, jonka pystyn välittömästi näkemään kuvina edessäni ja samaistumaan sen vertauskuvalliseen sanomaan. En ollut ollenkaan ymmärtänyt kappaleen hienoutta. Loiri tuo laulut koruttomilla tulkinnoillaan iholle.
Sama pätee Veskun vetoihin ihan ikonisistakin biiseistä, kuten esimerkiksi Juice Leskisen Pyhä toimitus, jonka sanoitus saa aivan toisenlaisen ulottuvuuden hänen tulkitsemanaan.
Loirin tulkintojen myötä olen alkanut kuunnella näiden, usein kuluneidenkin kappaleiden sanoituksia, joihin en ole sen suuremmin jaksanut aikaisemmin keskittyä. Vesku on avannut itselleni aivan toisenlaisen katsantokannan kirjoitettuun tekstiin, niiden tärkeydessä itse laulun lopulliseen rakenteeseen ja merkitykseen.
Albumeiden pohjalta järjestettiin myös laajamittainen Inari-Ivalo-Kasari -konserttikiertue, joista yhden kävin katsomassa Tampere-talossa vuonna 2009 (siitä ehkä myöhemmin enemmän). Inarilla oli Loirille muutenkin suuri henkilökohtainen merkitys, sillä hän omisti yli 30 vuoden ajan hirsimökin Inarijärven Veskoniemessä, jossa hän vietti lähes kaikki kesänsä kalastaen ja saunoen.
"Tällä levyllä haluan kunnioittaa suomalaista rock- ja pop-runoutta!" – Vesa-Matti Loirin loppukaneetti Ivalo-levyn kirjasessa