Frank Sinatra – Ol' Man River


Frank Sinatra oli crooneri ja tulkitsija vailla vertaa – instituutio, käsite, viihdemaailman puheenjohtaja ja sukupolvensa ääni. Hän oli syvällinen mutta kovapintainen, rohkea mutta epävarma. Hänen elämäänsä mahtuivat nousut, laskut, romanssit ja erot; kaikki se, mitä elämä voi sitä janoavalle tuoda tullessaan.

Mafiakytköksistäänkin ryvettynyt viihdetaiteilija oli kaikesta huolimatta myös ensimmäinen suuri artisti, joka puhui julkisesti rasismia vastaan Yhdysvalloissa. Sinatra käytti tähtikulttiaan ja valtaansa murtamaan rotumuureja etenkin viihdealalla. Hän aloitti näkyvän kansalaisoikeustyönsä poikkeuksellisen varhain, jo 1940-luvulla. Sinatra kiersi kouluissa puhumassa ennakkoluuloja vastaan ja tähditti suvaitsevaisuutta puolustavaa The House I Live In -lyhytelokuvaa.

Tuona aikana rasismin vastustaminen ei ollut uran kannalta viisasta, mutta hän halusi puolustaa asiaa, jonka koki oikeaksi. Kimmoke kumpusi kenties omasta taustasta: italialaissyntyisten vanhempien vesana hän oli saattanut itsekin tuntea itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.


Yksi Sinatran uran hienoimmista ja monitasoisimmista vedoista – niin studiossa kuin livenä – on hänen versionsa kappaleesta Ol' Man River. Teos on peräisin Jerome Kernin säveltämästä ja Oscar Hammerstein II:n sanoittamasta vuoden 1927 Show Boat -musikaalista. Se vertaa Mississippi-joen välinpitämätöntä virtausta afroamerikkalaisten työläisten raskaaseen arkeen ja sortoon.

Sinatra esitti alun perin bassobaritonille sävelletyn teoksen vuonna 1946 elokuvassa Till The Clouds Roll By. Valkoisessa smokissaan laulanut nuori artisti rikkoi perinteitä ja osoitti loppuhuipennuksessa vokaalisen venymiskykynsä.

Kun Sinatra lauloi kappaletta myöhemmin urallaan konserteissa, eletty elämä kuului: kouliintunut ääni korahti kurkusta aseistariisuvasti. Koska laulu käsittelee suoraan rasismin ja orjatyön perintöä, Sinatran esitys ei ollut vain tulkinnallinen taidonnäyte. Se oli painokas solidaarisuudenosoitus mustan väestön oikeuksille aikana, jolloin se vaati valkoiselta supertähdeltä poikkeuksellista selkärankaa.

I gets weary, and sick of trying
I'm tired of livin', but I'm scared of dyin'
But ol' man river, he just keeps rolin' along

Pasi Välimäki

Olen Elvis-harrastaja jo vuodesta 1977 lähtien. ElvisMesta-blogin (elvismesta.blogspot.com) tarkoituksena on jakaa omaa vuosien varrella kertynyttä tietämystä Elvis Presleystä. Lisäksi medioissa näkee artistiin liittyen usein väärää tietoa, asiavirheitä ja turhia uskomuksia, joihin sivut pyrkivät omalta osaltaan tuomaan oikaisua ja samalla toimimaan lähdeaineistona kaikenlaiseen julkaisutoimintaan. Tietenkin tarkoitus on myös tarjota mielenkiintoista sisältöä faneille ja muille asiasta kiinnostuneille.

MusaMesta-blogi (musamesta.blogspot.com) on perustettu alustaksi kaikenlaiseen musiikkiin liittyvään häröilyyn. Fokus on konserttimuisteluissa, netistä bongatuissa videoissa/biiseissä ja artistidiggailussa. Olen kuitenkin antanut itselleni täyden vapauden toimia, kunhan se vain jotenkin liittyy musiikkiin – elämän pituiseen intohimooni.

Uudempi Vanhempi

نموذج الاتصال