The Highwaymen – Me and Bobby McGee

Lavalla seisoo karvainen äijäkööri outlaw countryn pioneereja. Näky on kangastuksenomainen, suorastaan älytön näinä tekoälyn aikoina, mutta onneksi se kuitenkin on totta. Heidän yhteenkirjoitetut tarinansa, niin lauluissa kuin elävässä elämässäkin, riittäisivät sivumäärältään kuuhun asti.  Valitettavasti vain yksi näistä genren jättiläisistä on edelleen hengissä. Johnny Cash, Waylon Jennings ja Kris Kristofferson soittelevat jo taivaallisessa orkesterissa. Tervaskanto, 93-vuotias Willie Nelson, vielä odottelee vuoroaan. 

Superyhtyeen nimeksi muodostui The Highwaymen. Idea syntyi spontaanisti, kun kaverukset olivat vuonna 1984 Sveitsissä kuvaamassa Johnny Cashin joulutelevisio-ohjelmaa. Kuvaustauoilla he viettivät paljon aikaa yhdessä musisoiden ja hotellihuoneissa jamitellen. Siitä se ajatus sitten lähti, ja he päättivät virallistaa yhteistyönsä. 

Kuvausten jälkeen nelikko siirtyi studioon ja julkaisi ensimmäisen yhteisen albuminsa vuonna 1985. Se kantoi nimeä Highwayman Jimmy Webbin samannimisen kappaleen mukaan. Siitä tuli välitön hitti, ja se on muodostunut klassikoksi, joka kotimaisittainkin on levytetty näiden neljän legendan yhteistyönä: Pate Mustajärvi, Jorma Kääriäinen, Harri Marstio ja Topi Sorsakoski. Suomenkielinen versio on nimeltään Mä elän vieläkin. Se julkaistiin vuonna 2000 Pate Mustajärven menestyneellä sooloalbumilla Ukkometso. Ja voi hyvänen aika tätä ajan armotonta kulkua: tuostakin ryhmästä on hengissä enää vain Jorma Kääriäinen... hän elää vieläkin.

The Highwaymen -kokoonpano esiintyi myös Suomen Turussa, Typhoon-areenalla (nykyinen Gatorade Center) aprillipäivänä 1. huhtikuuta 1992. Kuva © Hannu Ignatius

Videotallenne on maaliskuulta 1990, paikkana Nassau Coliseum, Uniondale, New York. Kyseisen vuosikymmenen loppua kohden alettiin menestyskaavaa kopioida maailmanlaajuisesti. Meillä nähtiin Mestarit ja Leidit lavalla, ja muualla maailmassa muun muassa Kolme tenoria sun muuta sekalaista seurakuntaa. Tämä oli kuitenkin se alkuperäinen setti, mistä kaikki lähti liikenteeseen.

Laulun Me and Bobby McGee tekijä Kris Kristofferson aloittaa itseoikeutetusti esityksen. Homma toimii kuin testosteronilla tankattu, hyvin öljytty kone. Ja huomatkaa, kuinka kohdassa 3:05 joku porukasta unohtaa sanat, niin sekunnin murto-osassa Kris paikkaa tilanteen. Tämä osoittaa rautaista ammattitaitoa ja saumatonta yhteen hiileen puhaltamista, jotka kuuluivat tämän ryhmän perustyökalupakkiin yhdessä ja erikseen.

Esquire-lehden maaliskuun 2006 numerossa Kristoffersonilta kysyttiin, missä hän oli, kun hän keksi lauluun säkeen: "Freedom’s just another word for nothin’ left to lose (Vapaus on vain yksi sana muiden joukossa sille, ettei ole mitään menetettävää)" Hän vastasi: "Työskentelin Meksikonlahdella öljynporauslautoilla, lensin helikoptereilla. Olin menettänyt perheeni vuosien epäonnistumisten vuoksi lauluntekijänä. Minulla oli vain laskuja, elatusmaksuja ja surua. Olin myös saamassa potkut, koska en malttanut pitää 24 tunnin taukoa viinanjuonnin ja työvuoron välillä. Näytti siltä, ​​että olin pilannut elämäni. Mutta siinä oli jotain vapauttavaa. Koska minun ei tarvinnut täyttää ihmisten odotuksia, olin jotenkin vapaa."

Lue myös ElvisMestan blogi: Help Me Make It Through the Night | 1971

Maineikkaan ja Memphisissä sijainneen historiallisen American Sound Studion muusikoita voi bongata videolta. Ainakin Reggie Young nähdään kitarassa, ja rummuissa on Gene Chrisman sekä Bobby Wood koskettimissa. Tämä timantinkova taustaorkesteri komppasi sellaisia artisteja kuin Elvis Presley, Dusty Springfield, Neil Diamond ja Aretha Franklin.

Kuriositeettina mainittakoon vielä, että alkuvuodesta 1990 (juuri konsertin alla helmi–maaliskuussa) Johnny Cash joutui useaan otteeseen sairaalaan pahenevien leukakipujen ja tulehduskierteiden takia. Cashilta oli poistettu viisaudenhammas, minkä yhteydessä hammaslääkäri vahingossa mursi hänen leukaluunsa. 

Hänelle tehtiin lopulta kaikkiaan 34 leikkaustoimenpidettä vasempaan leukaan. Vamma ei koskaan täysin parantunut. Konserttitaltioinnissa Cash oli urhea ja suostui nousemaan lavalle ystäviensä kanssa, vaikka hän kärsi tilanteen vuoksi kovista kivuista ja näkyvästä turvotuksesta. 

Cashille kerrottiin, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: leikkaus, joka saattaisi lopettaa hänen laulajanuransa, tai kipulääkkeet, jotka voisivat laukaista hänen huumeriippuvuutensa uudelleen. ”Ainoa aika, jolloin hän ei tuntenut kipua”, sanoo kirjailija Charles Hirshberg, joka vietti paljon aikaa Cashin kanssa tämän viimeisinä vuosinaan, ”oli silloin, kun hän oli lavalla.” (lähde: Time-lehden muistokirjoitus)

Nassau Coliseumin konsertti oli osa yhtyeen ensimmäistä virallista kiertuetta. Keikka taltioitiin kokonaisuudessaan, ja se on julkaistu myöhemmin sekä CD- että vinyyliformaatissa ja myös konserttielokuvana nimellä The Highwaymen Live – American Outlaws. Tallenne löytyy myös YouTubesta.

Ja ennen kuin katsot videon, pyydän nousemaan ylös, tarkistamaan ryhtisi ja ottamaan hatun pois päästä.